Wednesday, April 20, 2011

Rakentavaa palautetta

Alkaa jo tuntua keväältä; tulppaanit puskevat maasta ja kasvavat lähes silmissä. Viikonloppuna sain vihdoin ensimmäiset siemenet istutetuksi idätyslaatikoihin, ja kiireisimmät versot alkavat jo näkyä. Yksi syy siihen, miksi puutarhanhoito on niin mukavaa: näkee kättensä jäljen heti. Myös, jos unohtaa kastella...

Puutarhanhoitotermit ovat käytössä myös yhteisöllisissä työvälineissä. Wikeihin ja keskustelufoorumeihin tarvitaan siemensisältöä ja hoitaja, joka pitää ne muodossaan siirtelemällä, leikkaamalla ja karsimalla. Yhteisö kasvaa kuin kasvi: ilman hoitoa se menestyy harvoin tai voi villiintyä rikkakasviksi. Ja samoin kuin kasvimaa, yhteisökin hyötyy pohjustustyöstä. Jos siemeniä heittää sinne tänne kovaan maahan, hyvin harva niistä lähtee kasvamaan. Jos pehmittää maan ja hoitaa sitä, saa paljon paremman sadon. Yritysyhteisökään ei helposti lähde kasvamaan, jos valmisteluna on intraan lisätty keskustelufoorumi ja ohje "No keskustelkaa nyt". Selkeä aihe ja kuvaus siitä, miksi keskustellaan ja mitä tuloksia sillä tavoitellaan (esimerkiksi päätöstä aiheesta), antaa parempia tuloksia.

Näkyvyyden yksi osa on palaute. Olin Lontoossa Dachis Groupin erittäin mielenkiintoisessa tilaisuudessa, jossa yksi esiintyjistä oli Jazz Impact, johtamisen ja yhteistyön muotoja jazzin kautta käsittelevä yritys. Siitä tuli mieleeni seuraava: pidämme itsestään selvänä, että konsertissa, teatterissa tai muussa vastaavassa esityksessä esiintyjät ilta toisensa jälkeen tuottavat meille katsojille hienoja elämyksiä - kysehän on kutsumuksesta, taiteen palosta jne.. Samoin pidämme itsestään selvänä, että aina taputamme esityksen päätteeksi. Kuvitelkaapa tilannetta, jossa konsertin jälkeen yleisö nousisi ylös taputtamatta, ja sitten useiden kuukausien kuluttua lähettäisi orkesterille palautteensa kehitysarviolomakkeella. Tuntuisi hyvin oudolta - ja kuitenkin sama käytäntö on aivan normaalia useimmilla työpaikoilla.

En tarkoita, että konttoreissa pitäisi puhjeita säännöllisiin aplodeihin. Palautteen saaminen on kuitenkin tärkeää meille kaikille, erityisesti hyvästä suorituksesta. Tähän yhteisölliset työvälineet antavat yrityksille lisää mahdollisuuksia, sekä yrityksen sisällä että partneriverkostoissa ja asiakasrajapinnassa.

Tarkoitus ei ole trivialisoida. Muutaman tähden lisäämisellä keskusteluihin ei vielä paljoa saavuteta. Palautteen antamiskanavaa ja -tapoja kannattaa myös suunnitella ja kokeilla pilottihankkeissa - ainakin niiden pitää olla linjassa yrityksen muun kulttuurin ja kannusteiden kanssa. Suomalainen kulttuuri antaa palautetta eri tavalla kuin amerikkalainen, kiinalainen tai japanilainen, ja jokaisella yrityksellä on sen lisäksi oma kulttuurinsa. Kannattaa kuitenkin katsoa, mitä mahdollisuuksia yhteisölliset työvälineet tarjoavat.

Tuesday, April 5, 2011

Turhan työn poistamista


Pikavinkki: Doodle (http://www.doodle.com/) on hyvä työkalu. Tai jos haluat suomalaisen version, www.sumpli.com. Niin pieneltä tuntuva asia kuin kokouksen sopiminen usean henkilön kesken on hyvä esimerkki siitä, miten ns. sosiaalisen median työkaluilla voi säästää oikeaa aikaa järkevämpään työhön.

Vertailu: sovitun kokousajan vaihtaminen 6 henkilön kesken. Perinteinen tapa: yksi lähettää sähköpostin, jossa hän kirjoittaa luettelon uusista aikaehdotuksista. Nopein vastaaja kommentoi omassa viestissään, mitkä ajat ehdotetuista hänelle sopivat. Seuraava vastaaja kommentoi hänelle sopivia aikoja. Tähän asti kaikki vielä suhteellisen hyvin. Seuraava vastaaja onkin ehtinyt lukea ensimmäisen viestin ja kommentoi suoraan siihen hänelle sopivat ajat, joista suurin osa ei käy kahdelle ensin vastaajalle. Ja niin on sähköpostipingis päässyt vauhtiin!

Yleensä noin 30 sähköpostin jälkeen nollataan laskurit ja kokouksen kutsuja aloittaa alusta. Lopuksi jokin aika saadaan sovituksi - tosin todennäköisesti ainakin kahdelle osallistujalle jää epäselväksi, mikä päivä lopulta sovittiin,joten he palaavat vielä kysymyksillä asiaan.

Netistä löytyvillä ilmaissovelluksilla kokouksen sopiminen vaatii kaksi sähköpostia. Kokouksen kutsuja lähettää sähköpostilla linkin yhteiseen kalenteriin. Kaikki käyvät merkitsemässä itselleen sopivan ajan yhteiseen kalenteriin ja näkevät samalla muille sopivat ajat. Lopuksi kutsuja lähettää sähköpostilla ilmoituksen siitä, milloin kokous pidetään. Säästää runsaasti aikaa ja hermoja. Voidaan käyttää ilman IT-investointia. Sopii myös vaikka hallituksen kokousaikojen sopimiseen.

Jaettuja kalentereita löytyy totta kai myös yritysten sisäisistä järjestelmistä, kuten SharePointista ja Notesista. Mutta jos sellaista ei ole, palveluita löytyy netistä.

Tarinan opetus: sinänsä pieni asia, joka sähköpostipingiksellä vie turhaa aikaa ja vaivaa. Mukavampi käyttää sekin aika johonkin järkevämpään. Tehokkuudet löytyvät usein pienistä asioista.

Wednesday, March 16, 2011

Vastavuoroisuuden merkitys

Muutama viikko mennä vilahti, ensin matkoilla ja sitten kunnon flunssassa, joka tehokkaasti tyhjensi pään kaikista ajatuksista. Viime päivinä aikaa on kulunut Japanin tilanteen seuraamisessa: netissä on jatkuvasti auki Japanin TV:tä, BBC:tä ja muita kanavia. Kaiken tietotulvan keskellä tuntuu silti välillä siltä, että tietoa saa liian vähän tai se on liian epämääräistä.

Japanilaisten asenne on todella kunnioitettava: käsittämättömän vaikeassa tilanteessa yhteisö ei hajoa, kauppoja ei ryöstellä jne. Kun yksilöt ajattelevat myös yhteisön etua, yksilötkin pärjäävät lopulta paremmin, ainakin keskimäärin. Pitää lukea taas uudelleen Robert Axelrodin vanha, mutta edelleen yhtä hyvä "The Evolution of Cooperation". Se antaa ajatuksia myös yhteisöllisten toimintatapojen käyttöönottoon.

Eilen oli erinomaisen inspiroiva juttutuokio Riitta Raesmaan kanssa. Riitta kirjoittaa uusimmassa blogikirjoituksessaan myös siitä, miten parempi ryhmätyö yrityksissä edellyttää jatkuvaa toisten auttamista, myös organisaatio- ja hierakiarajojen yli. Jotta auttaminen jatkuisi, tarvitaan myös vastavuoroisuutta. Axelrod kuvaa kirjassaan hyvin, millaisiin tuloksiin vastavuoroisuuden noudattaminen ja sen puuttuminen johtivat.

Yrityksen kannattaa miettiä, miten se voi luoda kannusteita vastavuoroisuudelle tai ainakin tehdä sen näkyväksi - tavoilla, jotka sopivat kunkin yhteisön kultuuuriin. Yhteisölliset työvälineet voivat antaa mahdollisuuksia tuoda vastavuoroisuutta ja auttamista koko yhteisön näkyviin.

Saturday, February 19, 2011

"Mitä tietä minun pitäisi kulkea?"

Sitä kysyi Liisa Irvikissalta Lewis Carrollin kirjassa Liisa Ihmemaassa, joka on suosikkikirjani liikkeenjohdosta ja loogisen ajattelun merkityksestä (nuo kaksi joskus jopa liittyvät toisiinsa). Kissa vastasi: "Riippuu siitä, minne haluat mennä." "Sama kai, minne...", sanoi Liisa. "Sittenhän on sama, mitä tietä kuljet", vastasi kissa.

Sosiaalisen median hyödyntämistä miettivien yritysten kannattaa myös kysyä ensimmäiseksi, minne he haluavat sosiaalisen median avulla mennä. Toisin sanoen: mitä liiketoiminnan tavoitteita voitaisiin saavuttaa paremmin sosiaalisen median ja yhteisöllisten toimintatapojen avulla? Kun lähdetään liikkeelle liiketoiminnan tavoitteista, on helpompaa valita toteutettaviksi oikeat sosiaalisen median hankkeet. "Oikeat" siinä mielessä, että niillä on paras vaikuttavuus liiketoiminnan tavoitteiden saavuttamiseen.

Tavoitteiden saavuttamista on sitten seurattava - ja sitä varten tarvitaan mittarit. Ei montaa; muutama yksikäsitteinen ja mahdollisimman tosiaikaisesti tietoa tuottava mittari, jolla todella kuvaa sitä, ollaanko menossa oikeaan suuntaan. Mittaria valitessa on hyvä varmistaa korrelaation ja kausaliteetin ero.

Monet suomalaiset yritykset tuntuvat sanovan, että ne eivät vielä juurikaan mittaa sosiaalisen median hankkeitaan. Itse asiassa niillä on useitakin mittareita käytössä: kävijämäärät, mistä kävijät tulevat, kauanko viipyvät jne. (sekä palomuurin sisällä että sen ulkopuolella olevissa some-sovelluksissa). Hyvää seurantadataa siis saadaan, mutta sitä ei ole sidottu liiketoiminnan tavoitteiden saavuttamiseen.

MarketingProfsin Ann Hadley kirjoittaa tämän hyvän blogijuttunsa lopussa siitä, että tilastojen seuraamisen sijasta kannattaa keskittyä isoon kuvaan ja siihen, mikä toimii ja mikä ei. Olen samaa mieltä: "It is better to be roughly right than exactly wrong."

Wednesday, February 16, 2011

Sosiaalinen media: riski vai riskinhallintaa?


Kun yritysten kanssa puhuu sosiaalisesta mediasta, nousee lähes aina esiin riski. Mitä jos työntekijät panevat verkkoon luottamuksellista tietoa, ja sinne se sitten leviää, hallitsemattomiin. Tai entäs jos sisäiseen wikiin pääseekin virheellistä tietoa, jos kaikki saavat siihen kirjoittaa?

Ihan aiheellisia huolia sinänsä - molemmat tosin myös ratkaistavissa. Mutta kun riskistä puhutaan, niin entä sitten kolikon toinen puoli? Miten iso riski yrityksen toiminnan jatkuvuuden kannalta on se, että erittäin paljon tietoja on työntekijöiden sähköposteissa? Ja siellä pysyvät, jos työntekijä lähtee tai joutuu onnettomuuteen. Niinkin voi käydä: Teknologiateollisuus ry:n some-seminaarissa (jonka mielenkiintoiset esitykset löytyvät täältä) kerrottiin, miten yhdessä yrityksessä projektin vetäjä oli infarktin saatuaan kokonaan pois pelistä - ja suuri osa projektin tietoja oli hänen sähköposteissaan. Jaettu työtila olisi helpottanut projektin jatkamista.

Tarkistapa kokeeksi, paljonko yrityksen, projektin tms. jatkuvuuden kannalta oleellista tietoa on sähköposteissa ja paljonko sitä on muiden saatavilla, jos avainihminen yhtäkkiä puuttuisi. Sosiaalinen media voi olla paitsi riski, myös riskinhallinnan väline.

Friday, February 11, 2011

Rekrytointi verkossa

Workforce Management -sivustolla on mielenkiintoinen juttu sosiaalisen median käytöstä rekrytoinnissa. Monien yritysten mielestä niiden on oltava mukana sosiaalisissa verkostoissa, jotta ne pystyisivät entistä paremmin löytämään ja houkuttelemaan uusia kykyjä. tarjoalla on myös yhä enemmän tapoja rekrytoida verkossa: varsinaisten yhteisöjen lisäksi markkinoille tulee koko ajan lisää online-rekrytoinnin palveluita, kuten Taleo, BrightMove, HRSmart jne.

Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä vakuuttuneita sosiaalisen median rekrytointitehosta. Workforce Managementin tekemän kyselyn mukaan yritykset kyllä käyttivät sosiaalista mediaa ahkerasti rekrytointiin, mutta sopivia ehdokkaita sen kautta löytyi vähemmän, kuten yllä oleva kuva osoittaa.

Totta kai sosiaalinen media sopii rekrytointipaikaksi paremmin tietyille toimialoille - siinäkin suhteessa on aina lähdettävä liikkeelle kohderyhmän tuntemisesta. "Fish where the fish are." Rekrytointi ei ole erillinen saareke, vaan yrityksen sosiaalisen median strategian osa. Samalla tavalla kuin esimerkiksi se, millainen kuva yrityksestä mahdollisten uusien työntekijöiden mielessä on.

Monday, February 7, 2011

Dialogi, ei monologi


Tämän päivän Kauppalehdessä Sewatek Oy:n markkinoinnista vastaava Juha Suominen kritisoi ansiokkaasti yltiöpäistä Facebook-hössötystä. Ihan hyvä muistuttaa yrityksiä siitä, ettei sosiaalinen media ole yhtä kuin Facebook. Vaikka käyttäjiä kuinka olisi yli 500 miljoonaa, se ei tosiaankaan tarkoita, että sivu Facebookissa olisi ratkaisu B2B-yritykselle.

Silti: sosiaalinen media voi tarjota B2B-yritykselle hyvin paljon, vaikka millä toimialalla. Yksi suosikkiesimerkkejäni maailmalta on Graymont, kalkkikiven tuottaja, joka tässä linkissä kertoo, miksi se teki sosiaalisen intranetin kaikkien työntekijöidensä, myös kaivosmiesten, käyttöön. Sosiaalinen media - tai pikemminkmin yhteisölliset työtavat - tarkoittavat paljon muutakin kuin Facebookia. Toisaalta, joillekin kohderyhmälle Facebook on juuri oikea kanava.

Ymmärrä ensin kohdeyleisösi ja valitse sitten heihin sopiva strategia ja kanavat. Heillehän sinä puhut - et itsellesi.